Se tunne kun jonkun, puhe, vitsi eleet, saavat sut sulamaan aivan kokonaan ♥

Oikeesti mul ei oo varmaa koskaa ollu tälläst fiilistä mun sisällä ♥ Samalla kun kaikki vituttaa, elämä tuntuu näyttävän persettään minulle, on yks ihminen joka paistaa. Se ei tiedä must enempää ku nimen ja luultavasti harrastuksen. Mä en tiiä sitä paljoo muuta ku nimi, harrastus ja se etä se on sulosinjaihaninpoikaikinä ♥ Mä jaksan fantasioida siitä kuinka se ottas mut syliin ja saisin halata sitä - painautuu sen rintaa vasten :3 Istun sen vieressä yhden aineen vieressä, ja että tulee opiskelusta taas helppoo... ainakin se on nykyään mun suosikki tunti ♥ :D

mun ajatus maailmaa on ihan turha yrittää seurata...

Mun ihastumis maailmani on ihan omaa luokkaansa :D On tavallaan poikatyttö, joten hahhah onpa saanu kaikki pojat kavereikseni -,- No mut tavallaan se on kivaa, ei oo koskaan mitään kauheita paineita kenenkään seurassa... paitsi sen yhen ♥

Mä en uskalla/kehtaa kertoo siitä kellekkää. Mut vaikka muuta väitänkin, on yks muita ihanampi ♥ Silmät on ku koiran pennulla, se on niin söpö :3 ♥ Mua pidempi (hei wow mikä saavutus xD) Ah että joku osaa olla ihana :3

Mä en haluu välttämättä sellasta yltiö l''ppimistä, nuoleskelua keskellä koulua enkä välttämättä sitä ainaista kiehnäämistä... Mä haluun pojan joka saa mut nauramaan ja hyvälle tuulelle, haluun söpön suhteen. Voitais olla rentoja ja pitää hauskaa, ilman et kokoajan mietittäismitä toinen miettii :) Haluun et mua halattais takaa päin ja tyyliin kutiteltaisiin. Kaikkea söpöä. Ei sen tarvitsisi olla ees nii julkista. Kunhan mulla nousee hymy aina sillon ku toinen on lähellä ♥

Life is drawing - i'm gonna draw my dream

Mitä jos mä laittaisin tänne mun piirtämiä kuvia? Mulla on tapana aina piirtää mun toiveita ja mielikuvii, sun muuta shittii aina :) En oo kauhee hyvä, mutta tässä sitä kehitytään :) Piirto ideoita saa tietty lähetellä ;)

Just nyt toivon et toi sade muuttuis lumeks ja maa tulis valkoseks ♥

Tänän oli kisat... lunta tuli tupaan ja oikein kunnolla... Jumbo sijalle jäätiin ja tuomarit oli taas niin hirveen muakvia minua kohtaan... No elämä on. Tämäkin harrastus kasvattaa luonetta ja on varmasti osasyy miksi vielä heilun tään maailman ja todellisuuden puolella...

Kun ei aina voita, oppii iloitsemaan niistä pienistä ilon aiheista. Oppii näkemään asioita aivan eri tavalla ja kestämään niitä pettymyksiä. Se kasvattaa luonetta. Mutta silti... välillä olisi mukava voittaa... edes joain pientä...

Kaipaus...

Mä en oo koskaa tajunni sitä että sanotaan kaipaavansa jotain niin että se sattuu... Oon aina ajatellu ettei kaipaaminen voi sattua kuin hiukan. Sisäistä. Eihän se fyysistä ole?

anteeks laatu. Tälläsena we♥it:ssa :)

Nyt tajuan. Kuuntelin vanhoja biisejä ja niistä tuli mieleen seiskan kässäntunnit. Osa mun seiskasta oli oikeesti ihanaa. Ja siitä on ainakin tullut ihanaa pienen pääni sisällä. Kaipaan sitä enemmän kuin koskaan osasun odottaa...

Muistin kuinka iskä oli ajanut minut ja parhaan kaverini talvella kouluun pikkuisella punaisella ford kaallamme (en tiedä miten se kirjoitetaan..) ja ajoi autolla miten sattui ja me nauroimme kippurassa kaverini kanssa takapenkllä ja pidimme kiinni ettemme olisi liikkuneet kauheasti.

Muistin tuon ja tunsin väännön vatsassani. Kaipasin noita aikoja. Kaipaan taas. Kirjoittaessani tuota, hymy nousi huulilleni ja halusin palata siihen hetkeen. Se sattuu ja tuntuu pahalla. Kaipuulla voi tappaa. Nyt tajuan sen.  Samalla se on ihana tunne. Samalla kamala. Kaipuu on kauhea. Miksi kaikki eil ole ikuista?

Tällänen mä oon vaikkakuinka taistelisin vastaan

Nää ihmiset täällä päin on vaan täynnä itseään. Ne luulee pyörittävänsä maailmaa ja määräävänsä milloin ihmiset puhuvat, hymyilevät - käyvät vessassa. Todellisuudessa, jos heidät heitettäisiin suurempiin kaupunkeihin he olisivat täysiä nollia. Heidät tallottaisiin maan rakoon ja itsetunto rutistettaisiin heistä ulos.

Koko sen ajan - jo reilun vuoden -  olen ollut nääiden ihmiset tossun alla. Yrittänyt miellyttää ihmisiä jtka ovat tehneet kaikkensa minut tuhotakseen, minun kiusakseni. He ovat haukkuneet kaikkea mitä olen, ja sitten olen uskollisesti yrittänyt muuttaa itseäni ja tapojani.

Vasta nyt, mä alan tajuta että se muiden mielistely ei johda mihinkään. Nyt mulla on viimeinkin hiukan rohkeutta sanoa vastaan, olla oma itseni.

Vaikka tiedänkin että pojat eivät tykkää siitä, olen muille tytöille vain typerä hikettäjä. En ole heille oma itseni. Vain ystäväni näkevät minut hyppimässä seinillä ja nauramassa niin että varmasti koko rakennus kuulee.

Nytkin olen koko viikonlopun istunut kotona, syönyt, lukenut, pelannut pelejä. Vasten kaikkea mitä täkäläisten mielestä pitäisi tehdä. Pitäisi juodea ja juhlia, olla kokoajan kavereitten kanssa. Jos kaverit eivät asu edes samassa kaupungissa? Olen onnellinen yksin kotona. Piirtäen ja kuunnelen musiikkia. Niin on helppo ilmaista itseään. Jos osaisin tehdä lauluja, elämästäni tulisi hieno sellainen :-)

xoxo

Ali

Joskus herään kauniina

kuva we♥it

Oikeesti se on aika säälittävää. Että mä oikeesti toivon että kun mä kolmen vuoden päästä herään, oonki kaunis. Kaikkihan muuttuu ajan myötä. Joten miks mustakin ei voi tulla kaunis sillon? Se on naurettavaa, tiedän. Mutta niin mä toivon. Toivon että aikuisina ihmiset eivät ole niin ulkonäkö riippuvaisia. Ihmisen sisälläkin on jotain, käykää vain katsomassa ;-)

xoxo

Ali