Nää ihmiset täällä päin on vaan täynnä itseään. Ne luulee pyörittävänsä maailmaa ja määräävänsä milloin ihmiset puhuvat, hymyilevät - käyvät vessassa. Todellisuudessa, jos heidät heitettäisiin suurempiin kaupunkeihin he olisivat täysiä nollia. Heidät tallottaisiin maan rakoon ja itsetunto rutistettaisiin heistä ulos.
Koko sen ajan - jo reilun vuoden - olen ollut nääiden ihmiset tossun alla. Yrittänyt miellyttää ihmisiä jtka ovat tehneet kaikkensa minut tuhotakseen, minun kiusakseni. He ovat haukkuneet kaikkea mitä olen, ja sitten olen uskollisesti yrittänyt muuttaa itseäni ja tapojani.
Vasta nyt, mä alan tajuta että se muiden mielistely ei johda mihinkään. Nyt mulla on viimeinkin hiukan rohkeutta sanoa vastaan, olla oma itseni.
Vaikka tiedänkin että pojat eivät tykkää siitä, olen muille tytöille vain typerä hikettäjä. En ole heille oma itseni. Vain ystäväni näkevät minut hyppimässä seinillä ja nauramassa niin että varmasti koko rakennus kuulee.
Nytkin olen koko viikonlopun istunut kotona, syönyt, lukenut, pelannut pelejä. Vasten kaikkea mitä täkäläisten mielestä pitäisi tehdä. Pitäisi juodea ja juhlia, olla kokoajan kavereitten kanssa. Jos kaverit eivät asu edes samassa kaupungissa? Olen onnellinen yksin kotona. Piirtäen ja kuunnelen musiikkia. Niin on helppo ilmaista itseään. Jos osaisin tehdä lauluja, elämästäni tulisi hieno sellainen :-)
xoxo
Ali
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti