Miksi monilla on niin kiire aikuistua? Lähteä, irrottautua pois siitä pehmeästä hattara maailmasta jossa lapsena elämme? Sieltä haluaa pois, unelmoi siitä että kasvaa isoksi. Ja sitten isona tajuat että silloin oli paljon helpompaa... Kaipaa niitä barbi leikkejä ja päiväkoti päiviä. Kaipaa aikaa jolloin suurin ongelma oli se että barbin mekko ratkesi ja päiväkodissa piti nukkua päivä unet. Pojissa oli vain poikabakteereita ja jokainen halusi olla prinsessa.
Nytkin nukuin yöni taas mummini sohvalla. Vanhemmat on muualla. Muistelin millaista oli nukkua veljen kanssa mummin ja vaarin sängyllä. Kuinka ihanan pehmoinen ja hyvän tuoksuinen se oli ollut. En halunnut koskaan nousta siitä pois. Meille luettiin jotain mummini kaverin kirjoittamia joutsen satuja lehdestä. Keräsimme ne kaikki talteen. Ne ovat vieläkin siinä sinisessä kansiossa. Kaipaan sitä aikaa kuolakseni, mutta nuoren ylpeys ei anna periksi. Toivon että jokupäivä vielä kehtaan sanoa että haluan nukkua siinä sängyssä ja lukea ne tarinat uudelleen.
xoxo
Ali
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti